Ylioppilaan Puhe
Veeti Salenius
Keuruun Lukio
Kevät 2019

Hyvät koulumme oppilaat
Opettajat
Rehtorit
Henkilökunta
Riemuylioppilaat
Sekä arvoisat juhlavieraat.

-

Vuosi 2019.
Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden.
Tuhannet koululaiset osallistuvat ensimmäistä kertaa ilmastolakkoon.
Eduskuntavaalien äänestysprosentti on korkeimmillaan lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.
Suomi valitaan toista kertaa putkeen maailman onnellisimmaksi maaksi.
Ja mikä tärkeintä – Ensimmäiset tällä vuosituhannella syntyneet saavat painaa valkolakit päihinsä.

Mainitut tapahtumat mahdollistaa yksi asia:
Yhteisöllisyys.
Yhteisöllisyys, joka sykkii vahvasti meidän pohjoismaisissa sydämissämme.
Yhteisöllisyys, joka kantaa meidät läpi ylä- ja alamäkien.
Yhteisöllisyys, jonka ansiosta juhlimme Leijonien voittoa aamuyöhön asti toreilla ympäri Suomen.

Mikään muu tässä maailmassa, ei tule ikinä antamaan meille samanlaista tunnetta, minkä suomalaisuus meille antaa. Ja tällaisessa pienessä kaupungissa, tämä sama tunne tunnetaan voimakkaampana, kuin missään muualla.
Yhteisöllisyys auttaa meitä luomaan muistoja, tulen ikuisesti muistamaan ensimmäisen koulupäivän lukiossa.
Tulen ikuisesti muistamaan reissun Karjalaan.
Tulen ikuisesti muistamaan abiristeilyn. Normaalista poiketen minä muistan sen oikeasti kokonaan.

Ja tulen ikuisesti muistamaan tämän koulun. - Keuruun yhteiskoulun.

Karu totuus kuitenkin on, että meidänkin muistimme on rajallinen.
Emme tule vuosikymmenien päästä muistamaan niitä kahdeksalta alkaneita psykologian oppitunteja, vaikka ne niin ihania olivatkin. Tai niitä myöhäisiä iltoja, jotka vietimme pähkäillen matematiikan kotitehtäviä - tai ainakin jotkut meistä viettivät.

Vaan muistamme hetket. Hetket, jotka olemme luoneet yhdessä.
Ne pienet ja suuret hetket jotka ovat painuneet mieliimme unohtumattomasti.
Olipa kyse sitten maanantai-aamuna Johanneksen väärinpäin puetusta paidasta. Tai jostain isommasta. Kuten risteilybussin tunnelmasta tai vanhojen tanssien tähtisäteilystä. Tiedän, että kun kohta viimeistä kertaa kävelemme ulos pääovista, ja jätämme tämän rakennuksen taaksemme. Emme jätä ystäviämme, emme jätä näitä muistojamme, vaan ne kaikki kulkevat tiiviisti matkassamme - ikuisesti.

Rakkaat ylioppilastoverit. Haluan kiittää teitä kuluneista vuosista. Kaikki me tulemme erilaisista taustoista, useat jopa eri paikkakunnilta, mutta olemme kääntäneet sen voimaksemme. Olemme muodostaneet yhdessä uskomattoman tiiviin yhteisön, jota en tule ikinä unohtamaan ja jonka osallisena olemisesta olen ikuisesti kiitollinen. Olemme tukeneet toisiamme alusta alkaen ja tiedän, että tulemme tukemaan vielä tästäkin eteenpäin, minne ikinä elämä meitä kuljettaakaan.
Lukion sanotaan olevan rankkaa opiskelua ja pänttäämistä, mutta luomamme yhteishenki, on saattanut meidät kaikki tähän pisteeseen, ilman että olemme käytännössä edes ehtineet tuskailla kirjojen parissa.  Lukion ansiosta olemme rakentaneet uusia ystävyyssuhteita, vahvistaneet jo olemassa olevia sekä luoneet parisuhteita, jotka kestävät toivottavasti ikuisesti.

Ystävät - Tänään on meidän päivämme, tänään juhlistamme meidän matkaamme, tänään kaikesta kaiken tiedämme.

Lopuksi haluaisin lainata suosikkiartistiani Ed Sheerania, joka karkeasti suomen kielelle käännettynä laulaa: ”Menestys ei merkkaa mitään, jos ei ole ketään kenen kanssa sen voisi jakaa.”

Pitäkää siis kiinni läheisistänne. Nyt - ja aina.